Maanantaina julkaistiin suomalaisen koripallon kannalta hieno uutinen, kun Kisakallion Urheiluopistoon rakennetaan Susi Training Center-harjoituskeskus. Se luo mahdollisuuden viedä suomalaista koripalloa eteenpäin ja tuoda koko susiperhettä lähemmäs.
Mielestäni harjoituskeskuksen rakentaminen on aivan loistava juttu. En usko, että tällaisia on ihan hirveästi edes Euroopassa. Se tehdään alusta lähtien kohdilleen ja odotan jo vesi kielellä, että pääsen sinne kesällä harjoittelemaan. Siitä pääsevät nauttimaan kaikki aivan nuoremmista maajoukkueista lähtien ja se yhdistää kaikkia. Nyt susiperheellä on yhteinen pesä.
Harjoituskeskus yhdistää maajoukkuetoimintaa ja meillä on nyt siihen yhteinen paikka ja se tuo jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä. Siellä juniorit saavat tavata meitä idoleita ja tulla juttelemaan ja me voimme opettaa heille asioita. Tämä oli kaikin puolin loistava juttu.
Pelillisesti meillä oli viime viikolla tähän mennessä kovin viikko. Ensin meillä oli vastassa Eurocupissa Karsiyaka, joka on pelannut hyvin Eurocupissa ja myös Turkin liigassa. Otimme heiltä kuitenkin heti alussa luulot pois ja voitimme aika selvästi loppujen lopuksi. TsSKA-ottelut ovat aina isoja ja voitto heistä on aina kova juttu.
Tuntui kuin olisimme voittaneet mestaruuden. Pelaajat, kannattajat ja seurajohto olivat voitosta innoissaan enkä edes tuntenut kaikkia ketkä siellä pukukopissa kävivät pelin jälkeen onnittelemassa. Meillä oli pari poissaoloa, mutta pelasimme loistavan pelin ja otimme hienon voiton siitä.
Sain kunnian tulla nimetyksi vuoden urheilijan ehdokaslistalle. Se on hieno kunnia. Joskus on tullut pohdittua, miksei joukkuelajien urheilijoita ole ehdolla enempää. Meillä on muun muassa jääkiekko- ja jalkapallopelaajia huipulla ja mielestäni siellä on urheilijoita jotka kuuluisivat listalle.
Oma valintani tänä vuonna kohdistuisi Mikko Iloseen, sillä hän pelasi upean vuoden. Uskon, että Susijengi on varmaan aika korkealla vuoden joukkueen äänestyksessä ja Henkkakin on varmasti aika vahvoilla vuoden valmentajaksi.
Eiköhän sieltä joku pysti Susijengille tule.
Petteri Koponen