Ranska-tappiolla se alkoi ja Serbia-tappioon se päättyi.
Susijengin EM-kisaurakan molemmissa päissä nähtiin ensiluokkaiset taistelut maailman huippujoukkueita vastaan. Hallitsevaa Euroopan mestaria vastaan taistelu kesti 40 minuuttia, viime syksyn MM-finalistia vastaan 30 minuuttia.
Molemmilla kerroilla kentältä koppiin poistui lopulta voittajana joukkue, jolla oli enemmän Euroopan ja NBA:n huippupelaajia.
Vaikka maailman kovimpiin kuuluvat maajoukkueet olivat vielä liian suuri haaste arvokisoissa, osoitti kolmatta kertaa peräkkäin EM-kisoissa jatkopeleihin edennyt Suomen koripallomaajoukkue jälleen kerran olevansa enemmän kuin osiensa summa.
Susikoris toimii mutta väsyttää
Suomen pelitapa osoitti taas EM-kisoissa sekä heikkoutensa että vahvuutensa.
Ranskassa uppiniskaisimmatkin koripallon seuraajat ehkä myönsivät, että Susijengi pystyy parhaalla pelillään kaatamaan Euroopassa minkä tahansa joukkueen. Kun Suomi saa puolustuspelinsä toimimaan ja heittokoneensa rullaamaan täydeksi 40 minuutiksi, ei susille löydy pysäyttäjää.
Ongelma on, että Suomen aktiivinen pelitapa on myös äärimmäisen kuluttava. Haasteena on paitsi pelata kokonainen ottelu toivotulla tasolla, etenkin kiivastahtisessa arvoturnauksessa pelien välinen lyhyt palautumisaika on osoittautunut myrkylliseksi.
Suomi pelasi ylivoimaisesti parhaat ottelunsa EM-kisoissa, kun joukkue ei ollut jättänyt jalkojaan parketille edellisenä päivänä. Ranska-peli oli kisojen ensimmäinen ottelu, Bosnia-hurmosta edelsi kisojen ensimmäinen välipäivä ja Serbiaa vastaan alla oli kaksi valmistautumispäivää.
Kaikissa kolmessa pelissä Suomi pelasi upeaa koripalloa. Upeampaa, kuin joukkueen nimilistaa lukiessa osaisi arvata.
Susijengin erinomaista pelitapaa ei tietenkään ole mitään järkeä muuttaa, mutta seuraavalle tasolle nouseminen vaatii vielä lisää leveyttä joukkueeseen. Penkiltä on saatava lähes avausviisikon tasoista tulitukea, jotta menestyminen raskaassa turnausformaatissa on mahdollista.
"Eikä tässä vielä kaikki"
Päävalmentaja Henrik Dettmannin visionäärinen työ Suomen joukkueen peräsimessä on tuottanut hedelmää koko 2010-luvun. Ja lisää on luvassa.
"Susikoripalloa" on iskostettu määrätietoisesti myös nuorempiin ikäluokkiin. Kun uusi sukupolvi nousee miesten maajoukkueen kynnykselle, se tietää miten Susijengissä kuuluu pelata.
Suomen 16-vuotiaiden poikien koripallomaajoukkue onnistui siinä, missä aikuisten Susijengi vielä epäonnistui. Suomen pojat voittivat Serbian 16-vuotiaiden EM-kisojen jatkopeleissä ja sijoittuivat turnauksessa kuudenneksi. Kuudes sija tiesi sudenpennuille paikkaa alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa ensimmäisenä suomalaisena juniorikoripallomaajoukkueena.
Jo nyt maajoukkueen kynnyksellä on kovia pelimiehiä. Esimerkiksi Lauri Markkanen sekä Alex ja Tomas Murphy ovat suuria suomikorislupauksia. Myös pieneen rooliin EM-kisoissa jääneellä Joonas Cavénilla on mahdollisuuksia ottaa isoja askeleita urallaan. Tulevaisuus näyttää valoisalta.
Kiirettä uudella sukupolvella ei ole, sillä Susijengin nykyrunko pysyy kasassa vielä vuosia. Joukkue osoitti syksyn kisoissa, että se pärjää hienosti myös ilman korvaamattomilta tuntuneita Hanno Möttölää ja Teemu Rannikkoa.
Seuraaviin EM-kisoihin Susijengi hakee vauhtia karsintojen kautta. Toki sekin mahdollisuus on olemassa, että kisat pelataan Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Vuoden 2017 kisaisännäksi valittu Ukraina ei pysty turnausta järjestämään. Kisaisäntä saa luonnollisesti suoran paikan järjestämiinsä kilpailuihin.
Mikäpä olisikaan hienompaa kuin ottaa seuraava askel kotikisoissa.
Mitään syytä Susijengin kehityksen pysähtymiselle ei ole näköpiirissä.