Novi Sad, Serbia heinäkuussa 2007. Lähes sietämätön yli 45 lämpöasteen kuumuus teki koripallon alle 19-vuotiaiden MM-kisoista jo omalta osaltaan unohtumattoman kokemuksen, jota isäntien fanaattisuus sopivalla tavalla vielä lisää lämmitti. Kisojen loppuottelun Serbia – Yhdysvallat alla soitettu USA:n kansallislaulu sai 11 000 hengen katsomon hurjistumaan. Silloin ei millään mittareilla voi puhua kunnioituksesta. Vihellykset ja solvaukset sisälsivät vihaa ja nostivat entisestään kansallistunnetta.
Peli pelattiin ja yleisön riemuksi Serbia voitti maailmanmestaruuden. Yhdysvallat kaatui loppuottelussa 69-74. Sain työskennellä kisoissa Kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n yhtenä tarkkailijana ja itse peleistä selkeimmin jäi mieleen tuolloin 19-vuotias hento, mutta äärimmäisen taitava pelinrakentaja Stephen Curry. Loppuottelussa amerikkalaisten fyysisyys ei millään riittänyt – ei Currynkaan, jonka saldoksi vaisun heittopelin jälkeen 6 pistettä - 15 heitosta upposi vain neljä.
Pelin jälkeen keskustelin Curryn yliopistovalmentajan Bob McKillopin (s.1950) kanssa ja arvioin, että nuorukainen taisi olla aika kovilla niin fyysisesti kuin psyykkisesti, johon McKillop arvioi sen olevan osa kehitysprosessia, mutta
”Just wait – you will see - odota vaan, tulet vielä näkemään…”
Nyt on sitten nähty. Stephen Curry rikkoi Davidsonin yliopistossa ennätyksiä, oli vuonna 2009 koko NCAA-yliopistosarjan kovin pisteiden tekijä 28,6 pisteen keskiarvolla. Yliopistovuosia seurannut NBA-ura huipentui viime kauden päätteeksi mestaruuteen ja alkanut kausi 2015-2016 on jatkanut saagaa: Stephen Curryn johdolla Golden State Warriorsin aloitus on koko NBA-historian kovin. Se voitti 16 ensimmäistä otteluaan.
”Stephen Curryn loistokkuus perustuu hänen erinomaiseen kykyynsä ymmärtää peliä sekä hänen uskomattomaan kykyynsä elää tässä ja nyt. Hän ei anna epäonnistumisten ja jo menneiden tilanteiden vaikuttaa”, sanoo Bob McKillop.
Hän jatkaa, että Stephen Curry tietää puutteensa ja osaa eliminoida ne kovalla työllä. Sen vuoksi hän kehittyy kaiken aikaa.
”Paras sana kuvaamaan Stephen Curryä on ilo”
”Ehkä kuitenkin tärkein sana kuvaamaan hänen peliään on ilo. Häntä on ilo katsoa, ilo valmentaa, hänen kanssaan on ilo pelata ja olla joukkuetoveri, eikä tämä rajoitu ainoastaan koripallokentälle, vaan hän on sitä myös isänä, aviomiehenä ja ystävänä. Se on hänen tapansa.”
Yliopistovuosina Stephen Curryn joukkuetoverit olivat häntä vanhempia mutta he kunnioittivat Currya, koska hän osasi antaa arvoa pelikavereilleen, muisti aina korostaa heidän panostaan julkisuudessa ja lehdistötilaisuuksissa.
Stephen Curryn ansiosta Davidsonin koripallo-ohjelma kiinnostaa mediaa. ”Haastattelupyyntöjä tulee Italiasta, Ranskasta, Espanjasta jopa Kiinasta, koska kaikki haluavat kuulla hänen tarinansa”, naurahtaa kansainvälisen koripallon hyvin tunteva ja ainakin kuusi kertaa myös Suomessa vieraillut Bob McKillop.
Hyvin on käynnistynyt myös Davidsonin (North Carolina) kausi. McKillopin johdolla joukkue on voittanut kolme ensimmäistä otteluaan ja kun se lauantaina 28. marraskuuta kohtaa ohiolaisen Denisonin yliopiston, on kyseessä valmentaja McKillopin 800 ottelu päävalmentajana ja jos - niin kuin on oletettavaa - Davidson pelin voittaa, saavuttaa hän uransa 500 voiton.
”Oskar Michelsen kehittyy koska keskittyy ja ottaa vastaan tietoa”
Mielenkiintoiseksi Stephen Curryn kasvattajakoulun seuraamisen tekee se, että eräs suomalaisen koripalloilun suurimmista lupauksista Oskar Michelsen pelaa toista vuottaan Bob McKillopin alaisuudessa. Viime pelissä ”Osku” upotti viisi kolmosta ja teki 17 pistettä, mikä oli maajoukkueen kanssa viime kesänä tapahtuneesta loukkaantumisesta toipuvalle laitahyökkääjäälle iso helpotus.
”Oskar kehittyy kaiken aikaa. Hän on vielä fyysisesti kehitysvaiheessa mutta kun hän oppii paremmin ymmärtämään peliä ja hän koripallotietämyksensä kasvaa, eliminoituvat voimaan ja fyysisyyteen liittyvät puutteet ja hän pystyy paremmin käyttämään pituuttaan ja kokoaan kulmien peittämiseen. Juuri nyt hän tekee asioita puolustuksessa hiukan liian nopeasti ja on tavallaan liian usein hiukan väärässä paikassa.”
Bob McKillop on kuitenkin tyytyväinen ”Oskun” kehitykseen pelaajana ja hänen haluunsa tulla paremmaksi. ”Kun kokemusta kertyy, pystyy hän paremmin pelaamaan itseään nopeampia pelaajia vastaan. Se on oikeastaan amerikkalaisen ja kansainvälisen pelin ero. Täällä pelaajat ovat yleisesti nopeampia.”
Oskar Michelsen on Bob McKillopin mukaan erityisen valmennettava pelaaja, koska hän keskittyy ja vastaanottaa ohjeet nopeasti sekä noudattaa niitä.
”Oskussa on aimo annos suomalaista kovuutta ja hän osaa todellakin heittää, joten minulla ei ole mitään syytä olla povaamatta hänelle hyvää tulevaisuutta.”
Kun edellä kerrottua vertaa vuonna 2007 kuultuihin sanoihin - wait and you will see – ei kai voi muuta kuin uskoa, että Oskar Michelsenillä on kaikki mahdollisuudet tehdä itselleen hyvä koripalloura.