Tapahtumaketju lähti liikkeelle aika tarkkaan vuosi sitten. Salon Vilppaasta vaihdettiin pelaaja, jonka agentti yritti tarjota tätä Argentiinan pääsarjaan. Sikäläiset valmentajat katsoivat pelivideoita ja tulivat siihen tulokseen, etteivät ole kiinnostuneita kyseisestä pelaajasta. Sen sijaan he iskivät silmänsä pelaajaan numero 7, Juho Nenoseen.
Korisliigan kausi oli Suomessa kesken, kun Nenonen sai valmentajilta viestin. Kiinnostaisiko lähteä pelaamaan Argentiinan pääsarjaan?
– Luulin ensin, että se on vitsi, koska se on tosi kova sarja. Hyvin nopeasti selvisi, etteivät he vitsailleet, Nenonen kertaa vuoden takaisia tapahtumia.
Salon Vilpas pelasi viimeisen playoff-kamppailunsa Kouvoja vastaan. Vilpas johti neljännen erän alkaessa 14 pisteellä, mutta hävisi viimeisellä sekunnilla. Kun joukkue oli bussissa palaamassa takaisin Saloon, Nenonen sai jälleen viestin Argentiinasta. Siinä kysyttiin, voisiko hän pakata tavaransa ja lentää paikalle.
Yksi vastaan yksi
Argentiinassa Juho Nenonen laitettiin heti kovan paikan eteen. Regatas Corrientesissa pelasi edelleen mies, jonka paikalle Nenonen oli hälytetty. Miehen äiti oli kuollut pari-kolme viikkoa aikaisemmin, mikä heikensi pelaajan otteita.
– Kun joukkuetreeni oli ohi, meidät laitettiin pelaamaan yksi vastaan yksi. Katsottiin, kumpi on kovempi jätkä. Kyseinen tyyppi tuli esittäytymään mulle, ja sanoi, että terve, tämä on kaikkein epämiellyttävin tilanne, jossa olen ikinä ollut, Nenonen kertoo.
Mies oli entinen NBA-konkari ja Saksan maajoukkuepelaaja. Vaikka hän oli pelannutkin viimeiset ajat huonosti, hän alkoi pelata tosissaan, kun paikka joukkueessa oli vaarassa.
– Mä olin ihan jetlageissa ja siellä oli yli 30 astetta lämmintä, Nenonen kuvailee.
Vastapuolta ei passitettu vielä kotiin, vaan hän pelasi seuraavassakin ottelussa. Nenonen ei, ja hän ajatteli, ettei tule pääsemään joukkueeseen. Nenosen onneksi sattuma puuttui peliin tälläkin kertaa.
– Hän reväytti takareitensä. Se johti siihen, että hänet lähetettiin kotiin, koska pudotuspelit olivat ihan oven takana, Nenonen sano.
Hidas ja hiljainen gringo
Juho Nenonen tunnetaan Suomessa puheliaana ja näkyvänä persoonana, joka on äänessä paitsi oman joukkueensa kesken, myös esimerkiksi faniensa suuntaan. Argentiinassa tilanne oli toisenlainen. Kun Nenonen saapui maahan, kukaan muu kuin joukkueen kapteeni ei tiennyt, että hän on tulossa.
– Kun tulin koppiin, jengi katsoi, että kuka tää gringo oikein on. Se oli aika raskas kokemus, Nenonen sanoo.
Hän ei kuitenkaan koe, että häntä olisi suomalaisena varsinaisesti syrjitty. Osoittelua, hihittelyä ja naureskelua kyllä kuului, mutta Nenonen myöntää, että samaa yli kaksimetrinen mies saa osakseen Suomessakin.
Nenosen espanjan kielen taito auttoi sopeutumista, mutta oli tavallaan myös haitaksi.
– Kun kuherruskuukausi oli ohi ja kulttuurisokki laimeni, alkoi kiristää, kun ymmärsi, mitä kaikki puhuivat ja ihmettelivät, mikä tyyppi toi on.
Suomessa olen yleensä aina suuna päänä, mutta siellä meni kyllä kuunteluoppilaana. Juho Nenonen
Eikä muutaman vuoden espanjan opiskelu yliopistossa tuonut oikotietä onneen. Paikallisten puheen ymmärtäminen oli vaikeaa.
– Kyllä mä olin aika huuli pyöreenä varsinkin pukukopissa. Suomessa olen yleensä aina suuna päänä, mutta siellä meni kyllä kuunteluoppilaana. Olin vähän hidas ja hiljainen, Nenonen kertoo.
Faneja Nenonen kuitenkin laulatti. Hän opetteli yhden Regatas Corrientesin fanien laulun, jossa lauletaan, että maksoi mitä maksoi, seuraava peli täytyy voittaa.
– Kun menimme ensimmäisestä pudotuspelisarjasta jatkoon, pudotimme hallitsevan mestarin. Lauloin silloin laulun Twitteriin. Kun lähdin hotellista, jengi lauleskeli mulle sitä laulua, Nenonen kuvailee.
– Ja kun me tiputtiin, lauloimme sitä yhdessä fanien kanssa.
Lähtö voi tulla milloin vain
Regatas Corrientesin kevätkausi 2016 päättyi puolivälierävaiheeseen. Juho Nenosen vakuuttavat esitykset kuitenkin poikivat syksylle uuden sopimuksen ja mies lähti Argentiinan ennakkosuosikeihin lukeutuvan Ciclista Olimpico de la Bandan riveihin.
Olimpicon kausi alkoi hyvin, mutta Etelä-Amerikan seurajoukkueturnaus Liga Sudamericanan jälkeen alkoi pieni suvannevaihe. Tappioiden karttuessa seura päätti, että Nenosen sopimus purettaisiin.
– Ei se ollut yllätys. Siellä vaihdetaan jengiä tosi paljon. Se kaveri, joka tuli mun paikalle, on myös saanut jo lähteä. Itse ehdin olla siellä reilut kolme kuukautta, hän oli siellä kuukauden verran. Se on tosi raakaa peliä ja yksi osa tätä hommaa. Ensin lähtevät vahvistukset, sitten valmentajat ja vasta sen jälkeen paikalliset. Samalla tavalla se on täällä Suomessakin, Nenonen sanoo.
Reissu Argentiinaan opetti Nenosta ymmärtämään, millaisia paineita esimerkiksi Suomessa pelaavat yhdysvaltalaisvahvistukset saavat kokea. Myös kunnioitus heitä kohtaan kasvoi, kun Nenonen sai itse kokea paineen, jonka ulkomaalaisvahvistus tuntee yllään.
– On helppoa olla paikallinen. Tulee huonoja pelejä, mutta niitä ei tarvitse hirveästi stressata. Sopimuksia ei lähtökohtaisesti rikota. Suurin osa amerikkalaispelaajista on Suomessa sellaisilla sopimuksilla, että niissä on kuukauden irtisanomisaika. Jos pelisuoritukset ei miellytä, sitten lähdetään.
Ei pitäisi miettiä, että lähtö voi tulla, mutta usein se silti kolkuttelee takaraivossa. Juho Nenonen
Paineet laittavat yrittämään enemmän, mutta yrittäminen voi mennä myös yli. Lisäksi se on henkisesti raskasta.
– Ei pitäisi miettiä, että lähtö voi tulla, mutta usein se silti kolkuttelee takaraivossa. Niin kuin itsellänikin lopussa. Me oltiin hävitty muutama peli, vaikka meidän piti olla mestarisuosikkeja. Tipuimme kuitenkin keskivaiheille. Kyllä sen silloin tietää, että jos joku tästä lähtee, niin se on jompikumpi vahvistuksista, Nenonen kertoo.
– Se on kuitenkin pelin henki. Ei siinä auta muuta kuin vetää tossuja kireämmälle ja jatkaa duunia.
Uudestaan ulkomaille?
Kun Juho Nenonen lähti Argentiinasta, hänelle oli selvää, että jos hän pelaa Suomessa, seura on Salon Vilpas. Maanantaina Vilpas tiedottikin, että koripallon pääsarjassa pelaava joukkue saa tutun vahvistuksen.
Nenonen pelannee jo keskiviikkona Kouvolassa. Paluu kotihalliin tapahtuu perjantaina, kun Vilpas kohtaa Kauhajoen Karhun.
Mies ei sulje pois mahdollisuutta uudesta ulkomaille lähdöstä. Hän harmittelee sitä, että Argentiinassa asiat jäivät tavallaan vähän kesken. Ulkomaille lähtö ei kuitenkaan saa tapahtua pelkästään lähtemisen takia.
– Mielelläni menen vielä uudestaan, Nenonen vahvistaa.
– Mutta kun olen nyt saanut olla tässä Vilppaan kanssa, mulla on sellainen fiilis, että tämä joukkue voi saavuttaa tosi paljon tänä vuonna.