"Neponen" kertoi, ettei hän koskaan ymmärtänyt millaisen paineen alla ulkomaalaisvahvistus uudessa joukkueessa on. On ihan eri asia, kun paikallinen pelaa paikallisessa sarjassa, kuin se että olet ulkomaalaisena joukkueessa.
Itse olen ollut onnekas sen suhteen, että olen aina pelannut seuroissa, jotka tavoittelevat menestystä. Heti ammattilaisurani alusta saakka tuli paineita, sillä Bolognassa oli totuttu menestymään. Samaten oli Himkissä ja nyt tietenkin Barcelonassa. Jos on hävitty, niin sen kyllä tietää ja siitä saa kuulla.
Jokaisesta pelistä odotetaan voittoa ja jokainen tappio on iso asia. Jos itsellä menee huonosti, niin se saattaa tietää lähtöä. Se on ammattiurheilua, mutta se on samalla tämän ammatin rankimpia puolia.
Paineet ovat aina läsnä.
Paineita oppii kuitenkin käsittelemään. Nuorempana pelaajana huono peli tuli otettua aika raskaasti, mutta nyt ymmärtää, ettei niistä kannata ottaa niin paljon stressiä. Varsinkin isoissa joukkueissa joskus saattaa tulla huono päivä ja on jonkun muun vuoro pelata paremmin.
Itsellänikin lähtöpassit olivat kerran lähellä. Minulla oli toinen vuosi menossa Italiassa enkä ensimmäisenä saanut hirveästi vastuuta. Toinen vuosi alkoi samalla tavalla eikä pinnoja tai voittoja tullut. Sitten lehdessä oli juttu, että saisin lähteä, jos esitykset eivät pian parane. Bologna oli kuitenkin ostanut minut Hongasta eikä minua oltu hankittu penkille istumaan. Sen jälkeen menin treeneihin ja olin ihan surkea, kun yritin vain ratkaisuja koko ajan.
Äitini ja Mihailo Pavicevic tulivat silloin käymään ja mietimme asiaa, että nyt täytyy alkaa pelata eikä vain olla hyvää kaveria ja syötellä muille. Silloin meiltä loukkaantui yksi pelaaja ja yhtäkkiä pääsin pelaamaan isoja minuutteja ja valmentajan oli pakko luottaa minuun, kun vaihtoehtoja ei juuri ollut. Vastuun kautta sain lisää itseluottamusta ja kauden loppu meni hyvin.
Tavallaan se avasi minulle ammattilaisuran ovet. Mitä jos joukkuekaverini ei olisi loukkaantunut? Missä olisin nyt? Joskus nämä asiat ovat pienestä kiinni.
Paineita tulee myös roolin myötä. Itselläni on aina ollut rooli, jossa tulee oltua näkyvillä paljon ja tulee otettua ratkaisuja. Toisaalta olen aina tykännyt siitä. Jos ei ennen peliä jännitä, niin monesti peli menee huonosti eikä keskittyminen ole ihan parhaalla tasolla. Olen ollut roolissa, että siinä pitää onnistua. Kilpailu on todella kovaa ja aina on tulossa jätkiä, jotka haluavat ottaa juuri sinun paikkasi.
Myös seura- ja maajoukkueen välisissä paineissa on eroja. Seurajoukkueessa pelaaminen on työ, josta hankitaan elanto ja maajoukkue on tuttu ja turvallinen perheympäristö. Maajoukkueessa paineet ovat sikälikin erilaiset, että olemme usein peleihin lähdettäessä altavastaajina.
Omista suorituksistani otan aina paineita, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin seurapuolella raaemmat. Sinut voidaan jättää valitsematta maajoukkueeseen, muttet kuitenkaan menetä siinä työpaikkaasi. Maajoukkueen edustaminen ja Suomi-paidan päälle vetäminen on kuitenkin aina kunnia asia. Sitä yrittää aina edustaa ja auttaa maataan sekä joukkuettaan mahdollisimman hyvin.
Petteri Koponen