Vappujuhlien alla kuului koripallosaleista ikävä uutinen: Perinteikäs helsinkiläinen Karhun Pojat on lopettanut toimintansa.
Seuran tiedotteessa todetaan muun muassa, että ”koska yksikään ylimääräisen yhdistyksen kokouksen 33 henkilöstä ei antanut suostumustaan osallistua seuran hallituksen työskentelyyn, jäi yhdistys ilman hallitusta”.
- Yhdistys ei voi toimia ilman hallitusta, joten kokous totesi lopuksi, että seuran toiminta loppuu, ainakin toistaiseksi. Pelaajille annetaan erikseen ohjeet, miten ottaa yhteyttä muihin seuroihin, jotta pelaaminen ensi kaudella voisi jatkua.
Jo aiemmin on kerrottu, että taloudesta vastaava toiminnanjohtaja ei ollut kirjannut seuran salivuokria kirjanpitoon. Niitä on ollut maksamatta vuodesta 2013 alkaen ja Helsingin kaupunki on haastanut seuran oikeuteen maksamattomista vuokrista. Summaa ei ole kerrottu mutta eri lähteiden mukaan velka on perintäkuluineen noin 100 000 euroa.
Viimeisen kahden vuoden ajan myös seuran lisenssimäärä oli puolittunut vajaaseen 150 lisenssipelaajaan.
Karhun Poikien historiaa on kirjoitettu 1940-luvulta alkaen ja se on menestynyt koripallon lisäksi myös käsipallossa. Miesten sarjoissa KaPo on kertaalleen yltänyt sekä SM-hopealle että -pronssille. Naisten SM-sarjassa Karhun Pojat on juhlinut mitalia 18 kertaa, voittamatta kuitenkaan Suomen mestaruutta.
Kaudella 1991-1992 KaPo pääsi naisten tuon ajan kakkoskilpailussa Ronchetti Cupissa 16 parhaan joukkoon ja Anja Hellman voitti sarjan korikuninkuuden.
Suomen koripalloliiton puheenjohtaja Antti Zitting kasvoi huippupelaajaksi Karhun Pojissa. Seura voitti 1970-luvun alussa kolmasti ensin B- ja sitten A-juniorien Suomen mestaruuksia häviämättä otteluakaan kolmeen vuoteen. Tuon juniorijoukkueen pelaajista ainakin kahdeksan pelasi mestaruussarjassa Panttereissa, ToPo:ssa ja Turun NMKY:ssä.
- Toivottavasti perinteikäs seura on vain hyllyllä ja toiminta voisi jossain vaiheessa jatkua, murehtii Zitting-
Hän toivoo, että seuratyö voisi myös KaPo:ssa tarjota jatkossa iloa sekä yhdessä tekemisen hyvää tunnetta.
Tällä erää edessä on kuitenkin vaikea pöydän puhdistus. Kuka maksaa laskut, kuinka noin suuria vuokrasummia ei osattu kyseenalaistaa ja miten tilanne on jatkunut jo vuosia – kysymyksiä riittää.
Jouko Vuolle