Henrik Dettmann kertoo Dettmann ja johtamisen taito -kirjassa, että kylähullu on pelaaja, joka kokee, ettei saa ansaitsemaansa arvostusta ja on siksi alkanut sabotoida joukkueen toimintaa.
- Valmentajan kannalta olennaista on tunnistaa kylähullu mahdollisimman nopeasti ja hoitaa tilanne tavalla tai toisella.
Dettmannin mukaan kylähullun huomaa esimerkiksi siitä, jos yksi kaveri katselee harjoituksissa seinille tai seisoo palaverissa kädet puuskassa.
-Kun kylähullu löytyy, pitää katsoa, mistä hänen paha olonsa johtuu. Joskus se voi johtua siitä, ettei hänelle ole vain löytynyt oikeaa roolia joukkueessa. Voisiko asialle tehdä jotain? Joskus voi, aina ei.
Dettmann kirjoittaa, että vika ei välttämättä ole kylähullussa, vaan se voi olla myös joukkueessa tai valmennuksessa.
-Joskus yhteisön sairas ilmapiiri johtaa siihen, että yksi pelaajista asettuu kylähullun rooliin, jotta voi kanavoida porukan pahaa oloa. Hän ei ole siis todellinen kylähullu vaan narri, joka sanoo ääneen asiat, joita muutkin salaa ajattelevat.
Dettmannin mukaan kylähullun kanssa pitää puhua asioista suoraan.
- Ellei ratkaisua löydy, on parasta todeta teiden eroavan. Joukkueella ei ole varaa pitää riveissään yhtäkään kitisijää tai laiskottelijaa, sillä jos yksi kaveri ei hanki rupia polviinsa, miksi muut heittäytyisivät pallon perään? Dettmann kysyy.
Hänen mukaansa kylähullun vaarallisin alalaji on niin sanottu valmentajan tappaja. Tällä Dettmann tarkoittaa pelaajaa, joka löytää omiin epäonnistumisiinsa aina syyn muista, yleensä valmentajasta ja tämän pelisysteemistä.
- Valmentajan tappaja kaivaa maata valmentajan alta kaikin keinoin. Palavereissa hän istuu hiljaa, mutta hänen suunsa alkaa heti käydä käytävän puolella. Hän puhuu pahaa valmentajan selän takana ja käy vielä panettelemassa valmentajaa seurajohdolle. Osaamaton seurajohto voi ottaa myyräntyön varteenotettavana kritiikkinä ja jopa vaihtaa sen vuoksi valmentajan.