NBA-kausi 2016–2017 päättyi antikliimaksiin, kun Golden State Warriors oli täysin ylivoimainen finaaleissa Cleveland Cavaliersia vastaan. Se voitti mestaruuden häviten koko pudotuspeleissä vain kerran.
Torstai–perjantai-yön varaustilaisuus edusti uuden toivon heräämistä muille joukkueille. A New Hope, kuten neljännessä Tähtien Sota -episodissa. Draftin alkupään joukkueet pääsivät varaamaan tulevaisuuden tähtiä, jotka voisivat kantaa ne mestaruuteen, kun Warriorsin dynastia jonain päivänä murtuisi. Loppupää toivoi löytävänsä roolipelaajia tai yllättäjiä penkilleen.
NBA:n varaustilaisuus edusti uutta toivoa myös koko suomalaiselle koripallolle. Viimeistään sillä hetkellä, kun Lauri Markkanen varattiin numerolla seitsemän, Suomi-koris sai ensimmäisen todellisen supertähtensä. 213-senttisen Jyväskylän HoNsU:n kasvatin nimi huudettiin maailman toiseksi suosituimman lajin ykkösliigassa, yhdessä talentiltaan kaikkien aikojen parhaaksi arvioidussa tilaisuudessa. Draft-yön jälkeen suomalaiselle koripallolle koitti uusi aamu.
Kotimaan parketeilta on ponnistanut upeita urheilijoita ja lajipioneereja Tokion olympiajoukkueesta Hanno Möttölään ja Petteri Koposeen. Mutta yksikään heistä ei ole jättänyt pysyvää jälkeä lajin syntymaan korkeimmalle vuorenhuipulle, NBA:han. Yhtäkään heistä ei ole nähty sosiaalisessa mediassa kohokohtavideoilla, nuorten pelaajien tähdistöottelussa tai pudotuspeleissä, kuten Markkanen voidaan mahdollisesti vielä nähdä.
Aikoinaan suomalaisen palloilun kärkinimet olivat Teemu ja Jari. Tulevaisuudessa ne voivat olla Patrik ja Lauri. Futistähtien puutteessa korispelaaja voi kiilata itsensä suomalaisurheilun Olympokselle.
Markkasefekti nostaa lajibrändiä
Draftin jälkeinen aika on valtava mahdollisuus koripallolle. Markkasen NBA-varaus ja tuleva ammattilaisura kohottavat Suomi-koriksen brändiä rakettimaisesti niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin – erityisesti jos lajiliitto osaa momenttinsa hyödyntää.
Markkasefektin ensimmäisen aallon pitäisi osua elo-syyskuun EM-kotikisoihin. Jos tuore NBA-mies on mukana, mediaa ja yleisöä kiinnostaa entistä enemmän, mikä vaikuttaa kisojen taloudelliseen ja mielikuvalliseen onnistumiseen. Yleisö saa lisää positiivisia kokemuksia ja tunnepohjaisia muistoja lajista. Ne voivat puolestaan vetää uusia ihmisiä syksyllä jopa Korisliigan lehtereille. Päinvastoin kuin vaikkapa Huuhkajilla, positiivinen kierre voi alkaa.
Ennen kaikkea Markkasefektin luulisi vaikuttavan harrastajamääriin. Koripalloliitto teki jo rekisteröidyissä pelaajissa ennätyksensä kahtena vuonna peräkkäin. Viime mittauksessa heitä oli yli 19 tuhatta.
Se tendenssi tuskin hidastuu. Sen jälkeen, kun Möttölän NBA-ura päättyi vuonna 2002, suomalaislapsilla ei ole ollut esimerkkiä siitä, että maastamme voisi päästä pelaamaan koripalloa maailman parhaiden joukkoon. Erik Murphykin vain käväisi sarjassa. Kun kouluaamun Urheiluruudussa ei vuosiin ole ollut mainintaa suomalaispisteistä NBA:ssa, ei ole ollut jatkuvaa, alitajuista inspiraatiota tarttua ensimmäisellä välitunnilla koripalloon.
Nyt on. Se tunkeutuu kaikkeen, jopa kieleen ja ajatteluun. Otetaan esimerkki saksalaisen kirjailijan Wolfgang Hernndorfin nuortenkirjasta Ladaromaani. Siinä berliiniläisnuori Maik kertoo, miten hänen äitinsä heittää lapun paperikoriin ihan kuin donkkaava Dirk Nowitzki. Kun maalla on Nowiztkin tasoinen pelaaja, arkinenkin asia tuo mieleen koriksen.
Toinen esimerkki. Kun itse olin vielä peruskoululainen, ei ollut ketään kehen samaistua pihakentällä. Kun minä tai ystäväni halusimme upottaa vaikean heiton H.O.R.S.E.-pelissä, huusimme heittäessämme ”Fenstermaker!”, emme esimerkiksi ”Hanno!”. Fenstermaker oli mitääntarkoittamaton voimasana, siansaksalainen nimitys.
Nykykoululaisten ei tarvitse enää keksiä höpöhöpönimiä. Kun he haluavat upottaa heittonsa, he voivat jatkossa huutaa:
”MARKKANEEEEEEEN!”
Lue myös:
Näin eteni NBA:n varaustilaisuuden ykköskierros – Lauri Markkanen varattiin seitsemäntenä